Luku 11 - Ja sitten vasta tapahtuikin- 2011 osa 3

Lattia siis valmistui, alkusyksy 2011 nautittiin sienimetsässä samoilusta, tattisopasta, kanttarellikastikkeesta ja suolasienistä, niin ja tietysti myös tasaisesta lämpöisestä lattiasta.

Syyssadetta 10.9.2011

Syyskuun puolenvälin tienoilla alkoi myös viemäröinnin rakentaminen. Olimme pitkään pähkäilleet erilaisia vaihtoehtoja; umpisäiliö, jonkinlainen suodattamo vai imeytyskenttä?
Samoihin aikoihin hra Jussila ilmoitti hankkineesa meille kuivakäymälän! No, ammattilaisen avustuksella sitten päädyttiin imeytyskenttään, ei ollut tarvetta umpisäiliölle, eihän meillä viemäriin menisi muuta kuin talvisin tiskivedet (kesällä tiskataan Tiskaamossa) ja virtsa, vessahan on ns. kuivakäymälä.


Niinpä paikalle tuli kaivuri ja ei muuta kuin hommat käyntiin! Ensin kaivettiin vanha betonirengas ylös, tämä oli toiminut tähän saakka imeytys- / keräilykaivona josta sitten aina välillä piti hoitaa liiat likavedet jorpakkoon... (tähän kaivoon meni vain tiskivesiä). Tilalle asennettiin umpipohjainen iso betonirengas joka siis jatkossa toimii keräilykaivona, tähän kaivoon asennettiin myös erittäin tehokas likavesipumppu joka käynnistyy automaattisesti kun kaivossa on tarpeeksi nestettä. Neste pumpataan ylös keräilykaivoon josta se sitten imeytyy hiekkarinteeseen

Kuten kuvista näkyy, on maasto erittäin hiekka- ja sorapitoista

Kun rengas oli saatu paikoilleen, kaivettiin mökin takana olevaan "kukkulaan" varsinainen juoksuhauta...

Juoksuhauta

Betonikaivosta ylöspäin asennettiin ensin umpinainen putki kohti keräilykaivoa....

 Josta sitten lähtee imeytysputki alaspäin rinteen toista puolta kohti tietä...

Keräilykaivo

Imeytysputken päälle laitettiin suodatinkangas

 Tämän jälkeen sitten kaivannot peitettiin ja nyt odotellaan, että luonto tekee tehtävänsä ja maisemoi rinteen. Tosin vähän pitää ehkä auttaa heittelemällä sinne tänne vaikka heinän ja ketokukkien siemeniä...


Kait siinä yksi viikonloppu meni tekemättä muuta kuin sienimetsässä samoilua, sitten alkoi taas hra Jussille iskeä tekemisen puute.... 


Nooh... sisävessaahan sitä  oli haaveiltu, ei siis sillä, ettei ulkohuussi olisi ollut aivan passeli, mutta kun tuota ikääkin on jo melkein puolivuosisataa... ja varsinkin ne syysmyrskyt ja paukkupakkaset....(puskapissa ei kuullosta enää niin kivalta) ja kun ne viemäritkin oli jo valmiiksi vedetty... 
Sen verran tuosta vessan paikasta, että kävimme useammankin kerran melko kiivasta keskustelua siitä, mihin tuo pömpeli pistetään. Minulla tietysti oli ollut jo vahva näkemys asiasta (kuten myös monesta muustakin asiasta) mutta se että sain hra Jussilankin hyväksymään saman suunnitelman... 

No loppujen lopuksi siis päädyimme samaan tulokseen (vaati pientä väsytystekniikkaa...), eli laajennusosaanhan sen paikka sitten loppujen lopuksi tuli.


Ensimmäisenä Jussila nikkaroi meille allastason, lankkua kun on omasta takaa.

Ja hieno siitä tulikin!

Ja sitten alkoi seinien pystys

Tässä syntyy sivuseinää hirrenpätkistä

Seinät oli tarkoitus tehdä laajennusosan ylijääneistä hirsistä, ongelma vaan oli siinä, että niitä ei ollut tarpeeksi... No, kerrankin kana löysi jyvän, tai joku muu yhtä hyvä vertaus... eli keksin, että voisimme käyttää yhden seinän osana vanhaa alkuperäistä aitan ovea. Ja siitäpä vasta tulikin hieno! Vaati tosin Jussilalta jonkunkin verran moottorisahan taitavaa käyttöä, mutta lopputulos on mielestäni loistava!

Alkuperäinen vanha ovi seinäksi tulevaan vessaan

Vanha ovi  nostettiin sopivasti työstetyn hirren päälle, joka näyttää siis aivan kynnykseltä.

Tässä sivuseinät jo hahmottuu, lampun takana näkyy myös lämminvesivaraajamme (2.10.2011)

Vielä puuttuu seinien yläosat.

Tässä kuvassa jo yläosatkin paikoillaan, vähän ehkä epäskarppi kuva mutta kyllä siitä selvän saa.

Ovi vielä puuttuu ja tietysti se tärkein, eli wc-istuin.

Ja tässä ne tärkeimmät!

Vessahan on siis kuivakäymälä mutta virtsa ohjataan viemäriin. Nyt kun keväällä 2012 tätä kirjoitan, on takana muutama kuukausi tätä luksusta. Ja luksusta se todellakin on! Pikkuisen vaatii meiltä naispuolisilta käyttäjiltä omaa tekniikkaa, mutta pois en enää antaisi!
Pönttö on täysin hajuton, eli siinä on oma pieni tuuletin joka pidetään päällä koko ajan. Vähän tosin meinasi iskeä paniikki silloin kun kovien myrskyjen aikaan meni sähköt poikki...


Hyvin toimii jätevesipumppu!

Soran alla menee siis vessan viemäriputket, hyvin ovat pysyneet auki talven 2011-2012 pakkasillakin, kuten myös kaivon sisääntuleva vesiputki, eli eristystä on kaiken A ja O.

Lopuksi vielä muutama kaunis maisemakuva syksyisestä mökkimaisemasta.

Sieniretkellä löydettyä maisemaa....Upeaa vai mitä?

Lopulta saatiin vessaan myös oikea ovi, pelkän verhon kanssa oli pikkuisen orpo olo...

Kuva on valitettavasti vähän tumma mutta ehkä tuosta oven kuitenkin näkee. Samalla tyylillä kuin ulko-ovi ja maakellarin ovi.

Allastasoon tuli oven sijasta vain verho.

Joulua vietettiin muutaman vuoden tauon jälkeen mökillä ja tunnelma oli tietysti aivan ihana! 

Ja tontutkin olivat käyneet yöllä.....

Siinäpä se loppuvuosi vierähtikin ja vuosi vaihtui rakkaiden ystävien kanssa, no mökillä tietysti!


Lisää jatkoa seuraa...

Luku 10 - Ja sitten vasta tapahtuikin - 2011 osa 2

Loman loppumetreillä alkoikin sitten se SuurUrakka. 

Olisi tietysti ollut fiksua jos olisi silloin jo heti ensimmäisenä vuotena avattu tuvan lattia ja katsottu mitä sieltä alta löytyy, mutta kun into päästä viettämään kesää oli suuri, niin eihän sitä sitten tuollaisia ajattele.

Heinä-elokuun 2011 vaihteessa aloitettiinkin vauhdilla. Yläkertaan roudattiin kaikki mahdollinen irtotavara mikä suinkin sinne saatiin mahtumaan ja osa keittiön alakaapeista saivat väliaikaisen sijoituspaikan laajennusosasta. Tämä puoli toimikin sitten meidän "mökkinä" sen aikaa kun lattiaremonttia tehtiin.

Onneksi oli vuodesohva

Tunnelma oli aika tiivis välillä kun koiratkin pyörivät mukana työn touhussa.


Alun perin oli tarkoitus säilyttää alkuperäiset lattialankut, olivathan ne toistasataa vuotta vanhat ja ihanasti ajan patinoimat. Valitettavasti kuitenkin olivat niin täynnä isoja nauloja, sekä vanhoja alkuperäisiä sepän takomia kuin sitten vähän uudempiakin jostain 70-luvulta, että niiden poistaminen oli täysin mahdoton urakka. 
Lisäksi lankut saivat vähän siipeensä myös siitä kun niitä irroiteltiin, olivat sen verran tiukassa kiinni.

Paperin alta paljastui ohut villakerros ja sen alta vasta mielenkiitoinen löytö tehtiinkin: huopakatto. Aivan oikein, huopakatto ja sen irroittaminen olikin oma juttunsa, oli nimittäin naulauttu kiinni puolen sentin välein niskoihin...

Kaikkea mielenkiintoista...

Tärkein asia oli kuitenkin se, että kosteutta ei ollut lainkaan vaan kaikki lankut ja niskat olivat kutakuinkin hyvässä kunnossa. Seinän vieressä olevat niskat meni kokonaan uusiksi, nuo alkuperäiset olivat irti seinästä noin 20 senttiä ja eristeenä mm. vanhoja lehtiä. Ei siis ihme, että lattian rajassa kävi kova viima. Uudet niskat laitettiinkin suoraan kiinni seiniin.

Purku-urakan jälkeen alkoikin sitten ihmettely, mihin ihmeeseen saadaan tungettua (ja millä) noin 10 kuutiota kiviä ja soraa...

Hyvin tuulettuva alapohja....

Hmmm...siis muovit ja vormulaudat jätetty, lieneekö ollut  sen ajan tapa? Ainoat hajut tulivat tästä kohtaa.

No sitten löytyi "kaivuri" ja "traktori"...

Kaivuri

Traktori

Appiukko ja hra Jussila hoitelivat sisäpuolella hommat, rouva huhkii ulkopuolella. 


Olihan siinä kaivettavaa kerrakseen

Uusia tukia laitettiin aikas monta...

Pikkuhiljaa sitten päästiin eteenpäin, eristeeksi tuli spu-levyä jonka eristyskyky on melkoinen. Villaa olisi tarvittu tupla tai jopa triplamäärä jotta lämmöneristys olisi ollut yhtä hyvä. No kuten kuvasta näkyy, ei tilaa olisi ollut niin paljoa.

Näppärää tavaraa, päällä pystyi jo heti kävelemään ja lankkujen laittoon päästiin pikaisesti.
Myös vesijohdot tulevalle vessalle vedettiin lankkujen alle.

Hmmm.... ergonominen työasento....

Juhlan kunniaksi...

Ensimmäinen maalikerros. Maaliksi Betolux ja ihan vakio väri, sävy siis sama kuin 1970 luvulla alkuperisessä lattiassa.
Uusintamaalaus suoritettiin sitten viikon kuluttua ensimmäisestä maalauksesta. Kolmas kerta maalataan ehkä 2012 tai 2013 kesällä, antaa nyt lankkujen kuivua ja koirien kynsiä pintaa rauhassa...Ja kyllähän siinä jo elämisen jäljet näkyy, sen verran innokkaasti Pimu ja Kerttu välillä vauhtia ottavat...


Nopeasti tuo loppujen lopuksi valmistui (kaikkinensa nelisen viikkoa ja siinä on jo maalin kuivumisajatkin huomioitu) ja kyllä on niin ihanaa ollut syksyllä ja talvella kun lattia on lämmin, voi olla jopa paljain jaloin... 


Samaan aikaan sitten uusittiin myös vesisysteemit. Harmaat jätevedet uuteen keräilykaivoon ja sieltä pumpulla imeytyskenttään. Tästäpä lisää seuraavassa "luvussa", kuten myös kaikkein eniten luksusta tuovasta asiasta, eli kuivakäymälästä!


Ehdittiin sitä toki nauttia muutenkin mökkielämästä, sieniä saatiin kiitettävästä...

Siinäpä kanttarelli poikineen...

Suppiksia...

Kanttarellit, rouskut ja herkkutatit...nam...

Ja koiratkin nauttivat mökkeilystä...

Kerttu tsuumailee...

Ja hommat ei kun jatkuu.....